Temppulan kevät alkoi

Vuoden ensimmäinen kirjoitus alkaa tästä!

Talvi on sujunut hienosti. Talo on toiminut vallanmainiosti. Takkaa lämmitettiin tiuhaan tahtiin, saunassa käytiin lähes joka ilta, kuin myös jatkossakin. Kotimme on aivan superkiva ja nautimme yhäedelleen olostamme. Elämisen jälkiäkin on jo tullut, seiniin on iskeytynyt muutamia naarmuja, listoissa lunttuja pikkuautojen törmäilyjen takia. Yhdet vetimet ollaan poikien veskiin vaihdettu, kun yksi hajosi jo melkein uutena.

Viimesyksynä aloitettiin muurin teko. Nyt on vuorossa alamuurin teko. Joka alkoi yllätysyllätys viimeviikonloppuna! Jee, taitaa olla niin että iltapuhteina tehdään tai tekijä tekee. Ajatuksena olisi, että ennen vappua valmis, ennenkaikkea kesälomalla ei olisi liikaa puuhaa. No se jääpi nähtäväks!

Alku olikin aika tenkkapoo hommaa. Muurinasentajamme asensi linjalangan, tietenkin summanmutikassa silmämääräisesti. No ei siinä mitään, sen mukaan mentiin lauantai-ilta! Väännettiin ja käännettiin, kulmaa ei saatu millään osumaan linjalle. (Nuolirivistö olisi se oikea linja ja alin kivi tulee linjan yli.) Välillä purettiin ja muutettiin ja ladottiin erilailla... ei onnistu... nukutaan yön yli.

Kuvat otettu 25.4.2015

Pojat oli ekaa kertaa naapurissa yökylässä, joten rauhassa saatiin värkätä. Seuraavana aamuna Muurinasentaja lähti rouvan neuvosta uurastamaan... Kysäisin ohi mennen, että ootkos muuten mitannu ylämuurista syvyyttä. No ei ollu, ei. Mutisi jotain, tyyliin että ei tarvii, se on hyvä. Mutta kohta tuli kuitenkin pyytää mitan kanssa apua. Kas, olikin 10 cm heitto. Sekun muutettiin, niin kummasti homma rupes sujumaan. Sillon saatiin aivan kummallisesti muurin linja just kohdalleen ja ekan kerroksen latominen sai alkaa...

Kuvat otettu 26.4.2015

Jatkoa piisasi ... homma sujuu notkeasti! Palikat vaan loppu kuulema kesken! No kaupasta saa lisää...

Kuvat otettu 27.4.2015

Temppulan ympäristössä liikkui keväällä mahtavilla hangenkuorilla PUPU! Pitkin talvea me seurattiin meidän hedelmäpuita. Ehjänä olivat pitkään, mutta yksi kaunis aamu, se yks PUPU kävi maistamassa aika rajustikin omppupuusta oksan suukkuseensa!!

No meidän syy, me älykkäät joo kyllä ostettiin syksyllä kanaverkko. Arvata saatte oliko se varastosta käsin pelastamassa puuta. Runko oli kyllä suojattu, onneksi. No heti kyllä laitettiin ehjille puille verkot ympärille. Puutarhuri lupas käydä katsastamassa tilanteen. Jospa ei vielä olis ihan menetetty puu.

Kuvat otettu 26.4.2015

Laiskuus iski viimesyksynä kun en viitsinyt kirjottaa syyspuuhailuistamme. Näppärä omatoimirakentaja väsäsi omastapäästään sillan, heh, ylijäämä laudoista, jotka jäi terassinteosta. Pellon laidalla on syvä oja, jossa on aina vettä. Sillan yli on kätsy viedä kottikärryillä nurmi- ja muut puutarhajätteet piilotunkiolle.

Marjapuskissa näytti olevan terhakoita nuppuja. Viimekesänä tuli vaan syömämarjoja suoraan puskista. Lehtiä kasvoi tiheenä. Jospa tänä syksynä tulis parempi sato. Puskien ja sillan väliin oon haaveillu mansikkapenkeistä. Katsotaan toteutuuko, vai jääkö haaveeksi.

Isä Papparainen toi aarteita lapsuuden kotoani.

Napakelkka, jolla ollaan pikkutyttönä otettu hurjia kyytejä. Vielä kelkka on nasakassa kunnossa. Pojat testasi talvella portailla, oli kunnon rytkytystä.

Mummuni käyttämä puusaavi, niin hieno. Laitan siihen ehken jotain kukkia tai sitten pidän tuommoisena poikien ulkoroina lootana. Palvellut sellaisena siitäasti kun tullut meille.

Vanha pata, jossa äitini pesi pyykkiä lähteen luona. Iskä kun tuli työmatka lenkiltään 38 km, pikkupakkas iltana. Meni aina lähteen kautta ja jos siellä oli lämmin vesi niin meni siihen pesulle. Jopa istui padassa. Nuotio oli siis sammunut alla. Padasta taitaa tulla kukka juttu...